Synkissä tunnelmissa.

Herätteen bloggaamisen sain ystävän välittämästä blogilinkistä, jossa käsiteltiin vaikeita asioita. Nämä asiat tavallaan sivuavat omaakin lähimenneisyyttäni ja tuota blogia lukiessani tajusin, että olen aina kyennyt parhaiten purkamaan itseäni kirjoittamalla, miksipä siis en heittäytyisi tähän kokeiluun!

Auringonlaskukuva Taivassalosta kuvaa tämän hetken tunteita. Huomenna on nimittäin tasan neljä viikkoa siitä, kun äitini nukkui pois aggressiivisen syövän väsyttämänä. Yritän käsitellä tätä surua ja ikävää, mutta joskus tuntuu aivan toivottomalta. Miten tästä palata takaisin siihen normaaliarkeen, kun taistelu syöpää vastaan on minunkin arjestani vienyt jokaisen liikenevän hetken käytännön asioiden hoidon ja äidin tukemisen muodossa. Askel kerrallaan, näin olen päättänyt.